Spaghetti can be eaten most successfully if you inhale it like a vacuum cleaner

“Shuck it,” Minho responded. “I’m tougher than nails. I could still kick your pony-lovin’ butt with twice this pain.” 
Thomas shrugged. “I do love ponies. Wish I could eat one right now.” 

Ruoka.

Lapsesta asti oon aina ollut tosi kiintynyt ruokaan, vaikkakin ruokapöydän ääressä tuli monesti vietettyä parikin tuntia haaveillen. Lapsuuden valokuvia katsellessa huomaa, kuinka se ruoka aina kaikkialla päätyikin mun käteeni, oli kyseessä sitten rusina-aski, ville vallaton tai mun ehdoton lemppari; kylmä nakki. Sattumalta löysinkin ylläolevan sitaatin kirjasta jota luen para-aikaa.

Kuusi viikkoa Australiassa. Olen oppinut jo jotenkin mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Olen maistanut haita, uusinut rakkauteni kiiwiin sekä maistanut omituisia uusia asioita joista osaan olen omaksi yllätyksekseni rakastunut. Tässä siis osa mun uusista ihanista makuelämyksistä, joita tulen varmasti kaipaamaan kun palaan takaisin Suomeen.

Green cordial. Jo ensimmäisenä päivänäni täällä pääsin maistamaan tätä. Tämä limen makuinen virvoitusjuoma on aivan erityinen herkku, jonka sallin itselleni rankan työpäivän jälkeen. Kutsun tätä pesuaineeksi, sillä pullon muoto ja vihreä väri muistuttaa mua joka kerta pesuaineesta.

Shape's Chicken Crimpy eli spiky biscuits. Nämä kanan (kyllä, KANAN) makuiset suolaiset keksit on kyllä löytäneet tiensä mun sydämeen aika nopeasti. Usein koko paketti menee kerta-avaamisella tyhjäksi, ja jälkeenpäin ei kaduta. Myös lasten lemppari.

Tartar-kastike. Täydellinen kumppani fish&chipseille. Taas yksi asia lisää mitä voisin syödä suoraa purkista.

Lamington bites. Pieni kakunpala joka on kuorrutettu suklaalla ja kookoksella. Enempää ei varmaan tarttekkaan sitten sanoa...

Mango. Ja ylipäätään kaikki ihanat tuoreet hedelmät ja marjat. Kuten jo sanoinkin, kiiwi on löytänyt tiensä mun sydämeen uudelleen, ja niin on myös mangokin. Myös mansikoita tai mustikoita tulee popsittua viikottain, varsinkin kun ne on ihanan isoja ja makeita.

Tässä sitten vielä muutama asia, joihin olen oppinut pitämään ainakin puolen metrin välimatkan!

Peanutbutter. Kamalan makea ja pähkinäinen levite, en ymmärrä kuka tästä voi tykätä.

Vegemite. Hyi ja yök. En ole maistanut eikä ole aikomuskaan. Jo haju on niin tyrmäävä että taju lähtee.

Nutella. Kuka haluaa suklaata leivän päälle? Vaikka suklaata rakastankin, niin rajansa kaikella. Ei vaan yksinkertaisesti toimi.

Hunaja. Australian hunaja on aivan erilaista kuin Suomen. Täällä hunaja on paljon voimakkaamman makuista ja sitä saa laittaa puolet vähemmän kuin normaalisti laittaisi.

Ja viimeisenä jäävuoren huippu. Vaalea leipä. Noin 90% Australian leivistä on vaaleaa pullamössöä, oli leipä sitten kokojyvää vai rusinapaahtoa. Tämä on se syy miksi olen lihonut kuuden viikon aikana pari kiloa. Leipä onkin nykyään mun pahin vihollinen.