I'm so overwhelmed by the ocean's shapeless form

Maanantai.

Jatkuva salamointi sekä hirveän kova paukahtelu piti mua yöllä monta tuntia hereillä, ja aamulla kun ajatuksena oli mennä kaupunkiin Mandan kyydillä en yksinkertaisesti jaksanut nousta sängystä. Myrsky kesti aamukymmeneen asti, ja sen jälkeen taivas alkoi avartua joten päätin sittenkin lähteä kaupunkiin ostoksille, mutta tälläkertaa ensimmäistä kertaa yksin ratikalla.

They'd taken their greatest strength and hidden it like a weakness

Taas on viikko kulunut lasten kanssa touhuten. Tällä viikolla ollaan oltu halloween-tunnelmissa, ja ollaankin lasten kanssa askarreltu halloween-lepakoita, jotka nyt roikkuvat etupihan puusta pelotellen ohikulkijoita. Lauantaina käytiin lasten kaverin synttäreillä, jonka jälkeen ajoin Mandan kanssa kauppaan. Matkalla harjoiteltiin taskuparkkeeraamista, joka on tällähetkellä mun isoin ongelma auton kanssa kulkemisessa.

Sunnuntaina lähdettiin aamulla Cocon synttäreille, jotka oli Williamstownissa, Botanic Gardenissa. Synttärijuhlien jälkeen lähdettiin Mandan, Asherin ja Tracen kanssa Richmondiin käymään IKEAssa, joka kyllä tuli tarpeeseen. Ostin sieltä kauan kaivattuja karkkeja kuten lakritsia ja salmiakkia, daim-pussin ja pari pulloa jumalien juomaa, glögiä. Kaikki jotka tuntevat mua edes yhtään, tietää että glögi on mulle kun pyhää vettä. Joinkin sitten glögiä sunnuntain roast-illallisella.

Tässä vielä muutama puhelimella napsittu otos viime viikoilta:

Ensi viikolla onkin sitten luvassa lisää halloween-koristeluja, kuten halloween-piparitalon tekeminen sekä perjantaina itse halloweenkierrokset. Viikonlopuksi matkaammekin sitten Portalingtoniin perheen beach houselle.

Late at night when you're dreaming, are you dreaming of me?

Kohta näkyy kiikareissa jo kolmen viikon merkkipaalu ja siksipä tähän väliin onkin hyvä esitellä lyhyesti millainen mun huone on täällä Rainbirdien kartanossa! Huoneestani löytyy iso sänky kahdella yöpöydällä, kaksi isoa kaappia sekä sivupöytä. Tässäpä siis muutama kuva mun hyvin kotoisasta huoneestani:

Ja kyllä, tiedän vaatekaappini koostuvan pelkistä musta-harmaa-sinisävyisistä vaatteista.

Be ready, because when I see you, I'll never let you go again

Lauantai-aamuna klo 8.30 mut tuli hakemaan kotiovelta joukko mulle tuntemattomia naisia, joiden kanssa mun oli tarkoitus mennä ratsastusmaastoon. Ajettiinkin sitten näiden naisten kanssa n. 1,5 tuntia Ballaratin läheisyydessä olevalle ratsastustallille, josta lähdimme maastoon 10 hengen joukolla. Mä sain ratsukseni arabialaisen täysverisen nimeltä Charlie, joka mun onnekseni ei ollut siitä hitaimmasta päästä.

Me ratsastettiin todella haastavassa maastossa pienenpienillä poluilla, vuorotellen ensin alas ja sitten ylös. Noin tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme odottamaan joukon viimeisiä ja silloin vihdoin näin sen, sen asian mistä oon haaveillut vuosia näkeväni elävänä luonnossa. Kenguru. Eikä vain yksi, vaan kokonainen joukko kenguruita pomppimassa metsässä. Mun harmikseni mulla ei ollut kameraa eikä edes kännyä mukana, koska ei ollut taskujakaan. Koko loppumaaston olinkin sitten silmät auki ja korvat höröllä, mutta en nähnyt enää uudestaan kenguja. Maasto kesti 3 tuntia ja maksoi 75 AUD, joka oli ihan hyvä hinta tuollaisesta ainutlaatuisesta reissusta. Täytyy kyllä myöntää, nyt on alaselkä ja reidet ihan tulilla.

Kun lähdimme sitten naisten kanssa ajamaan takasin Melbourneen, näin uudestaan jotain aivan uskomatonta. Autotiellä käveli koala. Ihka oikea, suuri, pörröinen villikoala. Nousin Michellen kanssa autosta häätämään sitä pois tieltä ja se juoksikin heti tien reunaan ja jäi istumaan siihen. Pääsimme Michellen kanssa niin lähelle sitä, että sain otettua kuvia kännykällä. Olin siis 2 metrin päässä isosta villikoalasta! Tässäpä siis teille koalat kollaasissa;

Sunnuntaina matkustimmekin sitten koko perheen kera uudestaan Ballarattiin, mutta tälläkertaa Ballarat Wildlife Parkkiin, missä näimme mm. kenguruita, emuja, vompatteja, erilaisia käärmeitä sekä 5 metrinen krokotiili. Kengurut ja emut vaelsivat tuolla vapaana, joten niitä pääsi vapaasti ruokkimaan ja koskettamaan!

Ja siis nyt on vasta puoltoista viikkoa siitä kun saavuin tänne! Varattiin myös Mandan kanssa lentoliput Cairnsiin joulukuulle. Seuraavana tähtäimessä ämpärilistalla on siis Queensland, krokotiilit sekä iso valliriutta!

I have sea foam in my veins, I understand the language of waves

Viimeiset neljä päivää on kyllä olleet aivan uskomattomia! Vaikka oonkin nähnyt vaan enimmäkseen Port Melbournea, oon aivan rakkaudesta sekaisin tähän kaupunkiin. Onnellisimmillani oon, kun saan kävellä rantaviivaa pitkin katsellen palmupuita ja haistellen meri-ilmaa sekä katsoa kuinka erilainen maailma oikeesti onkaan tällä puolella.

Lauantaina kävin ekan kerran ajamassa perheen isän Justinin kanssa, ja se oli järkyttävin kokemus ikinä. On vaan niin paljon uusia asioita mitä opetella, ja sen lisäksi pitäisi vielä ajaa vasemmalla puolella tietä! Onneks ei kuitenkaan tapahtunut kolareita tai mitään muutakaan mikä jättäisi elinikäiset traumat. Lauantaina oli myös ensimmäiset shortsikelit, ja mentiin Mandan ja lasten kanssa rannalle, jossa lapset sai sitten leikkiä lapioilla ja ämpäreillä. Tässäpä muutama kuva lauantailta:

Sunnuntaina mentiinkin sitten Justinin kanssa uudestaan ajamaan, ja se meni paljon paremmin! Ajettiin ruuhkassa St. Kildaan asti, joten näin vihdoin muutakin kuin Port Melbournea. Illalla syötiin myös mun ensimmäinen roast-illallinen (joka oli niiiiiin hyvää) ja katseltiin TV:stä formulaa.

Tänään mulla on vielä vapaapäivä, kun Mandan vanhemmat katsovat lapsia, ja huomenna aloitan työt virallisesti!

Jet lag is for amateurs

''Once you have tasted flight, you will forever walk the earth with your eyes turned skyward, for there you have been, and there you will always long to return''

Viimeinkin! 26 tunnin lentojen ja 2 välilaskun jälkeen oon vihdoin saapunut perille turvallisesti ja onnellisena. Uskomatonta mutta totta, kaikki on mennyt tähän asti ihan täydellisesti. Lennot oli ajallaan, pärjäsin yksin lentokentällä ja en eksynyt kertaakaan, ja matkalaukkukin tuli perille asti! Pakko kyllä antaa arvostusta Singapore Airlinesille parhaasta lentokoneruoasta mitä vaan voi saada!

Lentokentällä mua oli vastassa Manda ja Asher ja ennenkö ehdin sanoo sanaakaan Asher juoksi ja halasi mun jalkoja. Sain siis kirjaimellisesti lämpimän vastaanoton! Loput eilisestä illasta menikin sitten TV:tä katsellen viinilasi kädessä ja rentoutuen.

Tänään heräsin kuudelta aamulla, kun linnut ''lauloivat'' mun ikkunan takana. Ja se laulu ei todellakaan ollut mitään tsirp tsirp-tyylistä pikkulinnun laulua, vaan enemmänkin amazonin sademetsän petolintujen rääkymistä. Ei mennyt ihan niinkuin tuhkimossa.

Aamulla vietiin lapset tarhaan ja jatkettiin siitä Mandan kaa asioille. Me käytiin hankkimassa mulle pankkitili ja prepaid-liittymä, sekä näin myös paikallisen supermarketin! Ah sitä tuoreen ruoan määrää! Tänään ehdin myös viettää hieman enemmän aikaa lasten kanssa, ja ekat kiukku-kohtauksetkin on jo nähty!

Ja ainiin, ei merkkiäkään jet lagista.