My normal daily routine is pretty much putting out fires all day

Seitsemäs viikko Australiassa alkaa olla lopuillaan, ja arki täällä menee jo täysin rutiinilla. Ajattelin tässä vähän selittää lyhyesti, millainen mun työpäiväni yleensä on.

Mun työpäivä alkaa puoli kahdeksalta, kun vanhemmat lähtevät töihin. Silloin laitan lapsille aamiaista, joka yleensä on joko muroja tai puuroa. Aamiaisen jälkeen lapset pesevät hampaat, pukevat ja katsovat lastenohjelmia/leikkivät.

Klo 10.00 on lasten aamutee. Aamutee ei siis itsessään ole teetä, vaan iso lautanen, johon mä kokoan hedelmiä/marjoja, keksejä, rusinoita, juustoa yms mitä ikinä kaapeista löytyykään. Tämän jälkeen vien yleensä lapset ulos kuluttamaan energiaa esim. puistoon, rannalle tai Bunningsiin eli paikalliseen rautakauppaan, josta löytyy iso leikkipaikka lapsille. Ainoana poikkeuksena tähän on keskiviikko, jolloin lapsilla on Port Melbournen kirjastossa luku- ja laulupiiri yhdeltätoista.

Klo 12.00 lapsilla on lounas, joka yleensä on sandwichejä, nuudeleita tai jotain muuta simppeliä. Lounaan jälkeen otan yleensä ns. omaa aikaa, jolloin syön oman lounaan ja katon TV:stä siskoni on noitaa. Tässä välissä myös usein siivoan tai pesen pyykkiä.

Klo 14.00 on lasten iltapäivätee, joka on toistuma aamuteestä. Iltapäiväteen jälkeen harjoitellaan lasten kanssa yleensä joko matikkaa, kirjaimia, tehdään askarteluja tai mennään ulos.

Klo 16.00 alan yleensä valmistamaan lasten päivällistä, joka on viideltä. Poikkeuksena tähänkin on tiistai, jolloin lapsilla on neljältä karate. Lasten lempiruokia on spagetti bolognese, kasvismuussi, pizza ja kaikki sellainen, missä ei ole kasviksia (eli kasvikset on piilossa).

Päivällisen jälkeen lapset menee joka toinen päivä suihkuun, ja suihkun jälkeen puetaan pyjamat päälle, pestään hampaat ja katsotaan lastenohjelmia. Nukkumaanmenoaika on seitsemältä Late Lampaan jälkeen.

Spaghetti can be eaten most successfully if you inhale it like a vacuum cleaner

“Shuck it,” Minho responded. “I’m tougher than nails. I could still kick your pony-lovin’ butt with twice this pain.” 
Thomas shrugged. “I do love ponies. Wish I could eat one right now.” 

Ruoka.

Lapsesta asti oon aina ollut tosi kiintynyt ruokaan, vaikkakin ruokapöydän ääressä tuli monesti vietettyä parikin tuntia haaveillen. Lapsuuden valokuvia katsellessa huomaa, kuinka se ruoka aina kaikkialla päätyikin mun käteeni, oli kyseessä sitten rusina-aski, ville vallaton tai mun ehdoton lemppari; kylmä nakki. Sattumalta löysinkin ylläolevan sitaatin kirjasta jota luen para-aikaa.

Kuusi viikkoa Australiassa. Olen oppinut jo jotenkin mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Olen maistanut haita, uusinut rakkauteni kiiwiin sekä maistanut omituisia uusia asioita joista osaan olen omaksi yllätyksekseni rakastunut. Tässä siis osa mun uusista ihanista makuelämyksistä, joita tulen varmasti kaipaamaan kun palaan takaisin Suomeen.

Green cordial. Jo ensimmäisenä päivänäni täällä pääsin maistamaan tätä. Tämä limen makuinen virvoitusjuoma on aivan erityinen herkku, jonka sallin itselleni rankan työpäivän jälkeen. Kutsun tätä pesuaineeksi, sillä pullon muoto ja vihreä väri muistuttaa mua joka kerta pesuaineesta.

Shape's Chicken Crimpy eli spiky biscuits. Nämä kanan (kyllä, KANAN) makuiset suolaiset keksit on kyllä löytäneet tiensä mun sydämeen aika nopeasti. Usein koko paketti menee kerta-avaamisella tyhjäksi, ja jälkeenpäin ei kaduta. Myös lasten lemppari.

Tartar-kastike. Täydellinen kumppani fish&chipseille. Taas yksi asia lisää mitä voisin syödä suoraa purkista.

Lamington bites. Pieni kakunpala joka on kuorrutettu suklaalla ja kookoksella. Enempää ei varmaan tarttekkaan sitten sanoa...

Mango. Ja ylipäätään kaikki ihanat tuoreet hedelmät ja marjat. Kuten jo sanoinkin, kiiwi on löytänyt tiensä mun sydämeen uudelleen, ja niin on myös mangokin. Myös mansikoita tai mustikoita tulee popsittua viikottain, varsinkin kun ne on ihanan isoja ja makeita.

Tässä sitten vielä muutama asia, joihin olen oppinut pitämään ainakin puolen metrin välimatkan!

Peanutbutter. Kamalan makea ja pähkinäinen levite, en ymmärrä kuka tästä voi tykätä.

Vegemite. Hyi ja yök. En ole maistanut eikä ole aikomuskaan. Jo haju on niin tyrmäävä että taju lähtee.

Nutella. Kuka haluaa suklaata leivän päälle? Vaikka suklaata rakastankin, niin rajansa kaikella. Ei vaan yksinkertaisesti toimi.

Hunaja. Australian hunaja on aivan erilaista kuin Suomen. Täällä hunaja on paljon voimakkaamman makuista ja sitä saa laittaa puolet vähemmän kuin normaalisti laittaisi.

Ja viimeisenä jäävuoren huippu. Vaalea leipä. Noin 90% Australian leivistä on vaaleaa pullamössöä, oli leipä sitten kokojyvää vai rusinapaahtoa. Tämä on se syy miksi olen lihonut kuuden viikon aikana pari kiloa. Leipä onkin nykyään mun pahin vihollinen.

You can only jump so far until you break your leg

En oo pitkään aikaan päivitelly kuulumisia tänne, mutta tässä niitä tuleekin sitten oikein olan takaa muutaman (miljoonan) kuvan kera!

Lauantaina määränpäänä oli Portarlington ja 4 päivän loma. Kaksi autoa, kuusi ihmistä, koira ja neljän päivän tavarat. Sää perillä ei ollut mitenkään ihmeellinen, joten lauantai-ilta sitten menikin rentoutuen uuden kirjan parissa.

Sunnuntai-aamuna lähdettiin ajamaan Mandan, Justinin ja lapsien kanssa Jan Juciin. Jan Jucissa tapasimme Mandan ja Justinin kavereita, jotka olivat juuri saaneet tyttären, ihanan hymyilevän Emilyn. Söimme fish&chipsejä sekä menimme kävelylle surffirannalle, joka oli aivan uskomattoman kaunis tuulisesesta säästä huolimatta. Muutama tunti siellä vietettyämme lähdimme paluumatkalle takaisin Portarlingtoniin, missä pidettiin sitten barbeque-illallinen perheen kesken. Illalla meninkin sitten nukkumaan jännityksellä odottaen seuraavaa päivää.

Maanantai-aamuna heräsin intoa puhkuen, sillä päivän ohjelmassa oli luvassa delfiini- ja hyljeuinti! Oltiin siis Justinin kanssa menossa paikkaan nimeltä Queenscliff, jossa meitä odotti märkäpuvut, räpylät ja snorklausvarusteet. Lähdimme 15 hengen porukalla sekä kahden ohjaajan avustuksella merelle. Ensin meidät vietiin Popes Eyelle, joka oli C-kirjaimen muotoinen matalikko, jossa kaikki sai harjoitella ensin snorklausta ennenkö lähdettiin syvemmälle. Hetken päästä snorklattiinkin eri paikoissa, hypittiin veneen katolta mereen, uitiin hylkeiden kanssa mutta delfiinejä ei valitettavasti nähty. Hyvä puoli on se, että toisesta kerrasta saa -50% hinnasta pois, joten ehkä myöhemmin käyn uudestaan delfiinien toivossa. Mutta ilman delfiinejäkin, reissu oli aivan mahtava ja nautin kyllä ihan täysillä. Tässä siis muutama kuva maailman parhaimmalta reissulta!

Tiistaina olikin sitten paikallinen vapaapäivä, sillä oli Melbourne Cup-päivä. Melbourne Cup on tosiaan kerran vuodessa järjestettävä laukkakilpailu hevosilla, ja se on todella merkittävä päivä täällä. Monet ihmiset lyö vetoo hevosten puolesta, kaupungissa on iso paraati ja ihmisiä saapuu paikan päälle ympäri maailmaa. Melbourne Cuppia sanotaankin kilpailuksi joka pysäyttää koko maan. Tässä vielä tiistai-aamun tunnelmia Portarlingtonista.