I saw the future, and it was awesome

Pari viikkoa sitten Australiassa kiersi Future Music Festival, ja tietenkin meidän Ellin kanssa piti mennä se tsekkaamaan. Sunnuntai-aamu meni valmistautuessa, vesitatuointeja liimaillessa ja iltapäivästä me sitten lähdettiin Flemington Racecourselle missä itse tapahtuma oli. Siellä me sitten tanssittiin koko päivä kuunnellen musiikkia ja näytettiin näille ausseille miten sitä oikeasti kuuluu reivata.

Festarit sitten loppuivat yöllä josta suunnattiin ratikkaan ja kohti keskustaa. Meidän onneksi me sitten satuttiinkin erittäin iloisen ja hieman hiprakassa olevan joukon kanssa samaan ratikkaan, ja matka keskustaan menikin sitten mukavasti koko ratikka hoilaten!

Her will was pure steel, through and through - but she was as human as anyone else

Kaksi viikkoa sitten mun vanhemmat matkusti Melbourneen viikoksi lomalle ja näkemään minua pitkästä aikaa. Tuon viikon aikana esittelin äitille ja isälle esimerkiksi Queen Victoria Marketin, Melbournen Aquariumin, AC/DC Lanen jne. Yksi päivä tulikin vietettyä sitten ihan kokonaan Melbourne Zoossa, jossa aikaa kului yhteensä 6 tuntia katsellen ja kuvaillen niitä ihania otuksia!

More life, more happiness

Nyt on kyllä vierähtänyt järkyttävän pitkä aika siitä kuin viimeksi oon kirjottanut, pahoittelut siitä! Tässä päälle kuukauden aikana on tapahtua paljon ja enemmänkin, ja tässäpä tuon ajan kohokohtia!

Suurin muutos täällä tapahtui muutama viikko sitten, kun päätin aloittaa karaten. Oon jo jonkin aikaa kaivannut liikuntaa elämääni, nyt kun ratsastus on jäänyt multa kokonaan pois täällä. Kolmoset on jo jonkin aikaa käyneet aina tiistaisin pikku ninjoissa, mikä on siis karatekurssi lapsille. Monet kerrat sitä katteltuani päätin että miksipä en itse kokeilisi, ja sille polulle sitten jäinkin. Olen nyt siis käynyt karatessa kolme kertaa, ja joka kerta oon kävellyt sieltä ulos naama punaisena ja hiki otsalta valuen. Nyt ne pitää valitettavasti hetken taukoa, mutta helmikuun alussa jatkan uudelleen.

Joulukuun alussa lähdettiin myös Mandan kanssa pienelle viikonloppulomalle juhlimaan Mandan serkun nelikymppisiä. Ensin me lennettiin Cairnsiin, josta sitten vuokrattiin auto jolla ajettiin Port Douglasiin. Matkalla pysähdyttiin Hartley'sin Crocodile Farmille, missä pääsinkin sitten ensimmäisen kerran näkemään krokotiilejä ihan lähietäisyydeltä.

Port Douglasissa yövyttiin hotellissa nimeltä Sea Temple Resort, josta meille oli varattu kattohuoneisto poreammeella. Lauantaina käytiin myös Mossman Gorgen sademetsässä ja vesiputouksilla, joka oli aivan uskomaton kokemus! Mutta pääasiassa reissu oli tarkoitus viettää rentoutumisen merkeissä, ja näin myös tehtiinkin.

Joulu ja uusi vuosi vietettiinkin sitten perheen kesken Tasmaniassa, josta Justin on kotoisin. Koti-ikävä iski myös ensimmäisen kerran, varsinkin koska nyt olin kaukana mun tukipylväästä, Ellistä. Joulusta teen sitten erikseen vielä oman postauksen, mutta tässä vielä muutama kuva ennen joulua.

My normal daily routine is pretty much putting out fires all day

Seitsemäs viikko Australiassa alkaa olla lopuillaan, ja arki täällä menee jo täysin rutiinilla. Ajattelin tässä vähän selittää lyhyesti, millainen mun työpäiväni yleensä on.

Mun työpäivä alkaa puoli kahdeksalta, kun vanhemmat lähtevät töihin. Silloin laitan lapsille aamiaista, joka yleensä on joko muroja tai puuroa. Aamiaisen jälkeen lapset pesevät hampaat, pukevat ja katsovat lastenohjelmia/leikkivät.

Klo 10.00 on lasten aamutee. Aamutee ei siis itsessään ole teetä, vaan iso lautanen, johon mä kokoan hedelmiä/marjoja, keksejä, rusinoita, juustoa yms mitä ikinä kaapeista löytyykään. Tämän jälkeen vien yleensä lapset ulos kuluttamaan energiaa esim. puistoon, rannalle tai Bunningsiin eli paikalliseen rautakauppaan, josta löytyy iso leikkipaikka lapsille. Ainoana poikkeuksena tähän on keskiviikko, jolloin lapsilla on Port Melbournen kirjastossa luku- ja laulupiiri yhdeltätoista.

Klo 12.00 lapsilla on lounas, joka yleensä on sandwichejä, nuudeleita tai jotain muuta simppeliä. Lounaan jälkeen otan yleensä ns. omaa aikaa, jolloin syön oman lounaan ja katon TV:stä siskoni on noitaa. Tässä välissä myös usein siivoan tai pesen pyykkiä.

Klo 14.00 on lasten iltapäivätee, joka on toistuma aamuteestä. Iltapäiväteen jälkeen harjoitellaan lasten kanssa yleensä joko matikkaa, kirjaimia, tehdään askarteluja tai mennään ulos.

Klo 16.00 alan yleensä valmistamaan lasten päivällistä, joka on viideltä. Poikkeuksena tähänkin on tiistai, jolloin lapsilla on neljältä karate. Lasten lempiruokia on spagetti bolognese, kasvismuussi, pizza ja kaikki sellainen, missä ei ole kasviksia (eli kasvikset on piilossa).

Päivällisen jälkeen lapset menee joka toinen päivä suihkuun, ja suihkun jälkeen puetaan pyjamat päälle, pestään hampaat ja katsotaan lastenohjelmia. Nukkumaanmenoaika on seitsemältä Late Lampaan jälkeen.

Spaghetti can be eaten most successfully if you inhale it like a vacuum cleaner

“Shuck it,” Minho responded. “I’m tougher than nails. I could still kick your pony-lovin’ butt with twice this pain.” 
Thomas shrugged. “I do love ponies. Wish I could eat one right now.” 

Ruoka.

Lapsesta asti oon aina ollut tosi kiintynyt ruokaan, vaikkakin ruokapöydän ääressä tuli monesti vietettyä parikin tuntia haaveillen. Lapsuuden valokuvia katsellessa huomaa, kuinka se ruoka aina kaikkialla päätyikin mun käteeni, oli kyseessä sitten rusina-aski, ville vallaton tai mun ehdoton lemppari; kylmä nakki. Sattumalta löysinkin ylläolevan sitaatin kirjasta jota luen para-aikaa.

Kuusi viikkoa Australiassa. Olen oppinut jo jotenkin mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Olen maistanut haita, uusinut rakkauteni kiiwiin sekä maistanut omituisia uusia asioita joista osaan olen omaksi yllätyksekseni rakastunut. Tässä siis osa mun uusista ihanista makuelämyksistä, joita tulen varmasti kaipaamaan kun palaan takaisin Suomeen.

Green cordial. Jo ensimmäisenä päivänäni täällä pääsin maistamaan tätä. Tämä limen makuinen virvoitusjuoma on aivan erityinen herkku, jonka sallin itselleni rankan työpäivän jälkeen. Kutsun tätä pesuaineeksi, sillä pullon muoto ja vihreä väri muistuttaa mua joka kerta pesuaineesta.

Shape's Chicken Crimpy eli spiky biscuits. Nämä kanan (kyllä, KANAN) makuiset suolaiset keksit on kyllä löytäneet tiensä mun sydämeen aika nopeasti. Usein koko paketti menee kerta-avaamisella tyhjäksi, ja jälkeenpäin ei kaduta. Myös lasten lemppari.

Tartar-kastike. Täydellinen kumppani fish&chipseille. Taas yksi asia lisää mitä voisin syödä suoraa purkista.

Lamington bites. Pieni kakunpala joka on kuorrutettu suklaalla ja kookoksella. Enempää ei varmaan tarttekkaan sitten sanoa...

Mango. Ja ylipäätään kaikki ihanat tuoreet hedelmät ja marjat. Kuten jo sanoinkin, kiiwi on löytänyt tiensä mun sydämeen uudelleen, ja niin on myös mangokin. Myös mansikoita tai mustikoita tulee popsittua viikottain, varsinkin kun ne on ihanan isoja ja makeita.

Tässä sitten vielä muutama asia, joihin olen oppinut pitämään ainakin puolen metrin välimatkan!

Peanutbutter. Kamalan makea ja pähkinäinen levite, en ymmärrä kuka tästä voi tykätä.

Vegemite. Hyi ja yök. En ole maistanut eikä ole aikomuskaan. Jo haju on niin tyrmäävä että taju lähtee.

Nutella. Kuka haluaa suklaata leivän päälle? Vaikka suklaata rakastankin, niin rajansa kaikella. Ei vaan yksinkertaisesti toimi.

Hunaja. Australian hunaja on aivan erilaista kuin Suomen. Täällä hunaja on paljon voimakkaamman makuista ja sitä saa laittaa puolet vähemmän kuin normaalisti laittaisi.

Ja viimeisenä jäävuoren huippu. Vaalea leipä. Noin 90% Australian leivistä on vaaleaa pullamössöä, oli leipä sitten kokojyvää vai rusinapaahtoa. Tämä on se syy miksi olen lihonut kuuden viikon aikana pari kiloa. Leipä onkin nykyään mun pahin vihollinen.